Kirpputorit ja kierrätyskeskukset, siinä on yksi tapa saada meidät hölmöt ostamaan käytettyä tavaraa "halvalla".
Ihmiset saavat mahdollisuuden myydä pois pienellä hyödyllä tavarat, joita ei enää käytetä. Käsittääkseni idea on myydä käytetty tuote mahdollisimman halvalla eteenpäin, näin ei tosin aina ole. Liisiannikki on sinne vienyt 60 luvulla papalta saadun hameen myyntiin ja ajattelee arvon olevan vielä ainakin 30€ arvoinen, kun ei ole käyttäny tätä tuotetta kuin "ihan vähän vaan".
 |
| Kirpputorin helmiä. |
Ihmisiä kirpputoriasiakkaina on kaikenikäistä ja näköistä, suurinosa naisia. Käytännössä asiakkaina pitäisi olla vain naisia, koska jokainen suomalainen mies sanoo, "minä en kirpputorille lähde käytettyjä ryysyjä ostamaan" lopulta siellä kuitenkin ollaan nöyränä kehumassa vaimon/tyttöystävän vaateriepua, kuinka se häntä pukeekaan ja samalla mietitään tästä kehumisesta ehkä illalla saatavaa rakkaudenosoitusta.
Kirpputorireissun jälkeen ostoksille haetaan hyväksyntää läheisiltä, kehumalla sitä mitä löysikään sieltä ja samalla odotetaan läheisen kehuvan tätä hienoa löytöä.
Näihin jätelaitoksiin lähdetään kuluttamaan aikaa ja hämmästelemään kaikkea mitä ihminen onkaan itellensä haalinut, monesti koko perheen voimin.
Kirpputorit sijaitsee aina hiukan syrjässä kaikesta keskustan hälinästä, yleensä jossain vanhassa, mahdollisimman halvan vuokran omaavassa rakennuksessa. Ilmanlaatu kirppiksen sisätiloissa muistuttaa saattohoito-osastoa. Tuhansia ihmisiä käy päivän aikana hikoilemassa ja päästämässä pakokaasujansa kirpputorin käytävillä, samalla nypläten vaatteita, sekä tavaroita. Hajujen cocktail on valmis.
Ihmiset ovat pirun ahneita. Käytetty vintiltä löytynyt koinsyömä ja hiukan homeenkukalta tuoksahtava hieno beige villaneule myydään hintaan 7€. Joku oman arvonsa tunteva herra sen sieltä ostaa kotiin ja kehuu hienoa löytöään tuttavilleen, pitäen ylpeänä neuletta loppuelämänsä. Itsepetos on tapahtunut.
Pöydän vuokraajat ovat yhdessätuumin miettineet kotona hintoja, pähkäilleet ja todistelleet toisilleen, sekä antaneet hyväksyvän nyökkäyksensä, että kyllä tämä paita on vähintään kympin arvoinen ja tämä rikkinäinen kello ainakin parin kympin arvoinen. Jälkeenpäin ihmetellään huonoa myyntiä.
Piraattielokuviakin löytyy. Joku rahaton sankari taiteillut muka siististi valkeaan dvd kanteen elokuvan nimen permanenttitussilla ja myy tätä täyttä valhetta 4-5€ hintaan.
Bengalin tiikeri DVD, on tavarahelvettien Nemesis. Se sama Bengalin tiikeri, joka on moneen kotiin tullut ilmaisena esitekappaleena on löytänyt tiensä kirpputorihyllyille pahimmillaan 4€ hintaan. Ahneudella ei ole rajoja.
"Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa" Tämä käsky pitää paikkansa aina. Joten
ei muutakuin kaikki kirppumarketteihin etsimään vaatteita ja bengalin tiikeriä, sekä myymään kaikki turha pois ylihinnalla. Se on vain elämää.
