Hyvät häviäjät

"Kymmenen tikkua laudalla" huuto raikasi ainakin vielä minun lapsuudessa ja olihan se mahtava peli.  Nyt jos saisin halukkaan porukan kasaan voisin pelata heti sitä tuossa kadulla. 

Lapsena pelattiin kaiken maailman pelejä sisällä ja ulkona, kuten edellä mainittu mahtavuus. Olihan se mukavaa pelata ja leikkiä, mutta vastassa oli aina yksi karvas asia jollekkin, häviö. Eihän se mitään kivaa ollut, kun "kymmenen tikkua laudalla" pelissä hävisit ja jouduit etsijäksi, mutta se oli pelin henki. Ei siinä auttanut ns. itku markkinoilla, eikä siinä yleensä kukaan valittanutkaan, koska sitä tiesi että jonkun täytyy aina olla häviäjä. Kyllähän tappio aina harmitti, mutta siitä selvisi kun oli oppinut sen olevan väistämätöntä.

Mitä tapahtuu tuon lapsuus ajan jälkeen? Me ihmiset kasvamme aikuisiksi ja unohdamme hyvän häviämisen jalon taidon sinne lapsuuteen. Me todellakin olemme huonoja häviäjiä, oli tulos mikä tahansa ja ihan missä tahansa, jossa kisailee vastakkain kaksi tai useampi, niin alkaa aina jumalaton narina asiasta. Vaikka hyvin me tiedämme, että aina on voittaja ja häviäjä. Onko tuolla aivoissa on joku juttu joka ei vain suodata häviötä aikuisiällä?

Ensimmäisenä minulla jostain tuntemattomasta syystä tulee mieleen nämä vaaliasiat. Vaalitulokset on kuin suurta kusiaispesää sekottaisi tikulla. Heti tulosten jälkeen alkaa helvetillinen kuhina joka suuntaan, aivan päätöntä mesuamista. 

Eduskuntavaalien jälkeen kuhina suorastaan räjähti, alkoi hirveä itku siitä kun persut saivat vaalivoiton.  Naurettavimmat sanoivat niellessään katkeraa juomaansa "minä muutan ruotsiin." Jokohan muuttivat? Mutta eikö siinäkin ollut selvää se tosiasia, että aina on voittajat/häviäjät ?  Samoin menossa olevat presidentin vaalit, facebook on täynnä vaaliasiaa ja oman ehdokkaan hehkuttamista. Senkin tietää että kun jompikumpi nyt voittaa, löytyy ne "aikuiset" joille se tulos  ei käy järkeen millään, ei niin millään.

Ei sitä halua vain myöntää tappiota, ennemmin etsii syitä miksi niin kävi, miksi olivat häviäjiä ja menivät häviämään. 

Nainen tietää miksei pelaa miestänsä vastaan.

Sitten on näitä tosi-tv ohjelmia, joissa puhelinäänestyksellä voi äänestää suosikkiansa. Siinä ei voi niellä millään sitä että suosikkinsa putoaa, epäilys syntyy, äänestystä on sorkittu paskaisella tikulla "ei ei muuten näin voi käydä kun se kuitenkin oli ennakkosuosikki" Joka puhelinäänestyksessä uskotaan teoriaan, että tuloksia on manipuloitu ja siltikin joka vuosi samat pirkot antaa ääniään samoille ohjelmille.

Häviäjiä on muutamia eri tyylisiä ja ne tulee esille lautapeleissä tai muissa vastaavissa.

Hyvä häviäjä on sellainen, jota toki harmittaa muttei välitä niinkään. Mököttävä häviäjä alkaa mököttämään ja jatkaa sitä niin kauan kuin jaksaa. Kolmas on tämä perus häviäjä,  heti alkaa suunnaton mesuaminen ja olemattomien syiden etsiminen häviöön. 

Pariskunnat ei saa pelata mitään pelejä missään nimessä (riippuen tietenkin pelaajista). Mies jos voittaa niin naisella vain liimantuu jalat ristiin ja huulet kiinni jostain syystä. Mies taas kun ei kestä häviötään, muuttuu hetkessä hän kuin hulkiksi, saaden jonkun käsittämättömän raivopuuskan ja käyttäen "luuvitosta" naisen naamaan. Sehän on sellainen "miehen" tapa kääntää tappio voitoksi, joka asiassa. 

Huonoimpia häviäjiä ovat nämä jalkapallopeli -fanit. Kaksi joukkuetta pelaa vastakkain, kaiken järjen mukaan toinen joukkue tulee häviämään, mutta miten sitten käy kun se toinen häviää? Muurahaispesää sorkittiin jumalauta pahemman kerran. Joukkotappelut syntyy ja jokainen sekoaa täysin, siinä sitä amok-juoksua. Fanit varmaan kotona jo valmistautuu "no perkele, kohta tapellaan jos hävitään" heräten seuraavan kerran hampaattomana sairaalasta. Siinä varmaan taas taustalla se "äijien" tyyli kääntää tappio voitoksi?

Ehkä parhaimmat häviäjät löytyvät näistä härkäjuoksuista, kun niissä kaduille päästetään kymmenittäin härkiä juoksemaan ja ihmiset juoksevat näitä sekopäisinä karkuun. Siinä kisailee härkä vastaan ihminen.  Tässä pelissä, kun ihminen häviää ei kuule paljon valitusta, ne on sentään oppinut häviämään. Voiko niitä sanoa silloin lapsellisiksi?

Häviäminen on jalo taito, jota ei luultavasti kukaan opi koskaan. Lapsena me sitä opettelimme ja olimmehan me hyviäkin, toki kyllä se harmitti aina, mutta kun sen hyväksyi kuitenkin. Ehkä aikuisena ihmisten pitäisi tälläisissä asioissa olla vain "lapsellinen"

Kolikoiden uusi koti

Pelikoneet, nämä värikkäät ja kivalta näyttävät kolikkohuorat, jotka imevät tai sylkevät kolikoita, asuttaa nykypäivänä melkein jokaista ruokakauppaa ja kauppakeskusta. Jos oikein tarkaksi rupeaa, niin näitä näet ihan jokapaikassa, et voi välttää niitä. Pelottavaa, varsinkin jos on taipumusta pelihimoon. Pelihimoisille nämä on saatanan keksintö ja ennen kaikkea vanhuksille. 

On tullut itselläkin pelattua pelikoneita aina jos sattuu kolikoita olemaan taskussa, mutta koskaan ei ole tullut suurempia summia tukittua näihin ruputteihin. Järkevästi kun ajattelee niin tietää, ettei niiden palautusprosentti järkyttävän suuri ole. Tätä kaikki ei tajua tai eivät halua tajuta. Kerran kun odottelin erään kaupan eteisessä kyytiä aloin seuraamaan erästä vanhempaa muoria, joka pelasi muistaakseni Tähti pelikonetta. Hän särki 20 € ja pikkuhiljaa hävisi kaiken siihen koneeseen ja lähti ulos kaupasta, no meni hetki ja hän tuli takaisin ja rikkoi toisen 20€ setelin! Mitä ihmettä?Hhän kävi nostamassa lisää ja pelasi niitä. Loppujen lopuksi, kun seurailin naista, hän rikkoi kolme kertaa 20€ ja hävisi aina kaiken. Sairasta.

Muutamia kertoja, kun olen kaupassa odotellut jotain ja sattunut olemaan pelikoneiden läheisyydessä, olen huomannut sen vakion, että eniten koneiden ääressä on vanhukset. Miksi? Onko se jokin tietty ikä, kun se saavutetaan niin pakko pelata niitä rahoja niihin rahanieluihin? Heti kun viimeinen väri on päässä  ja ensimmäiset  eläkkeet napsahtaa tilille, jokin ääni sanoo ” nonii Tuplapotti kutsuu, pelaamaan siitä”  Tai ehkä se johtuu niistä väreistä ja äänistä, ne vaan sattuu houkuttelemaan vanhuksia, kuin eläinten kiimahuudot parittelukumppaneita? 

Hävitään iloisesti yhdessä

Kyllähän pelikoneet houkuttelevat nuoria, mutta niitä ei niin paljon ole, kun alaikäisiltä koneet laitetaan kiinni kassalta käsin. Käsittämättömintä pelaamisessa on itsensä huijaus, jota seurasin hiukan huvittuneena. Vanhempi mieshenkilö tuli pelaamaan jotain konetta. Sinne se alkoi kolikoita rahapussista pudottelemaan. Miehellä oli hieno ajatus, aina kun hän voitti, vaikka se oli alle euron voitto niin hän paino voitonmaksu nappia ja otti kolikot rahapussiin. Aina kun koneesta loppui pelivarat, hän laittoi lisää ja jatkoi samaa kierrosta kokoajan. Jumalauta herra oli nero, sai pelinautinnon, mutta ei varmasti tiedä voittiko vai hävisi. niinhän sitä sanotaan, että ”tieto on tuskaa”. Toisinaan on näitä monipelicombohäviäiä vanhuksia. Pelaavat kahta tai useampaa pelikonetta yhtä aikaa ja kun kolikot loppuu he jättävät pelivaraa koneisiin, ettei kukaan valtaa koneita heidän käytyään rahaa särkemässä. Jos satut vahingossa pelikoneelle, joka on jo varattu, niin saat sellaiset huudot, ettei itse luojakaan uskalla tulla väliin.  Hädissään se koneen ”varannut” tulee, kuin Kuolema rynnistäen, ajamaan sinut pois siitä hänen koneeltaan. Hyvä ettei menetä kusivehkeiden hallintaa ja lirauta housuun tilanteessa.  

Hauskaa yhteislajia tästä ei saa vaikka haluaisikin, koska yhtenä  ilmiönä ”hermopelaajat” ovat pelottavimpia, he jystävät pelikoneen painikkeita aivan kuin se ei vähemmästä kosketuksesta reagoisi.  Tai sitten kun häviävät rahansa niin lähtiessään hakkaavat näppäimiä nyrkeillä, osoittaen mieltä pelikoneelle, kun tämä ei ollut antavainen tällä kertaa, no toivottavasti kotona parempi onni. Mitenköhän tällainen ihminen reagoisi jos menisi ja sanoisi ” haha etpä voittanut, tympäseekö? itse voitin ennen sinua siitä” Saattais joutua keräämään leegoja lattialta sen jälkeen.

Minulla ei ole mitään vanhuksia vastaan, mutta se on vain yhtä yleinen näky pelikoneiden läheisyydessä, kuin mies on strippibaarissa tai nainen alennusmyynneissä. En usko että vanhukset jotenkin helpommin sairastavat peliriippuvuutta, jospa se on vain mukavaa ajanvietettä muuten tylsässä elämässä ? En tiedä, mutta sen tiedän, että peliriippuvuus on vakava asia ja hoitoa tarvitseva sairaus. Onhan siihen peliriippuvuuteen tarjottu hienoa apua, flyeri koneen vieressä jossa on auttavan puhelimen numero johon voi soittaa jos pelaa liikaa, samalla koneen viereen on asennettu pankkikorttilaite. Jos ei ole kolikoita niin voit pelata pankkikortilla, helppo valintojen maailma sairaalle, joko auttavan puhelimen numero tai pankkikortti slotti, siinä sitä ristiriitaa.