Oman onnen uskonto

Facebook tuo omien ajatusten ja urotekojen kaatopaikka. Miten mukava onkaan selailla naamakirjaa ja lukea, kun joku on tehnyt jotain hyvää toiselle ihmiselle/ihmisjoukolle tai asioille, samalla rivien välistä ilmoittaen että ”olenpa helvetin hyvä ihminen.” Eikä muista kuin pienenä kaikuna sisimmässään, että on vain hyväksyntää hakeva pieni ihminen eksyneenä maailman tuulissa. Näitä ilmiöitä on paljon Facebookissa ja onhan se maininnan arvoista, kun on löytänyt linnunpojan kahdessa osassa, eli pää irronneena ruumiistaan ja tämä hyväntekijä liimasi sen ehjäksi ja kertoo siitä kavereilleen ilmoittaen ”päivän hyvä työ tuli tehtyä.”

Ihmiset käyttäytyvät kummallisesti, kun ovat esimerkiksi muuttaneet jotain elämässään (esimerkiksi lopettaneet tupakoinnin) tai löytäneet uuden kivan ruokavalion tai vaikkapa erilaisen dieetin ja uuden kunto-ohjelman.
Yksi kertoo, kun on löytänyt uuden hyvän kunto-ohjelman, jossa on yhdistetty cardiota, HIITiä, juoksua, potkunyrkkeilyä, uintia, benji-hyppyä, perunanpoimintaa, perhostenkeräilyä ja nukkumista. Siitä saa voimaa ja kestävyys paranee ja etenki paino tippuu. Tätä toitottaen suu vaahdossa kaikille tutuille ja pyytäen heitä mukaan kokeilemaan. Oma uskonto sekin.

Ruoka on nykyajan uusi uskonto. Ymmärrän kyllä, jos joku on vegaani, kasvissyöjä, lihansyöjä, madonsyöjä tai mikä vaan omista hyvistä syistään, mutta kertominen siitä kuinka se on ainoa OIKEA ruokavalio, se hämmästyttää.
Joku tuntee olonsa paljon paremmaksi jätettyään kaiken lihan syömisen ja on onnellisempi elämässään ja voittaa lotossa tämä takia. Siitä täytyy kertoa kaikille ja patistaa heitäkin tekemään samoin, koska näin on hyvä.
Toinen on ruvennut karppaamaan ja lähetyssaarnaaminen muille alkakoon. Henki haisee, kuin vuonna 1746 kuolleen ruumiin aivastukselta, mutta on hyvä olla.
Jollakin on silmä pudonnut päästä tai hiukset kasvoivat liika nopeaa, mutta elämän suunta muuttui, kun jätti gluteenin kokonaan pois, kehottaen kavereitaan tekemään samoin.
Joku valittaa että maha on ollut kipeä pitkän aikaa. Luultavasti mahahaava, mutta ruokauskontokaveri sanoo jättämään esim. banaanin kokonaan pois, koska niistä saa liikaa ”juttuja” kehoon ja maha sotii niitä vastaan. Lääkäriin ei kannata mennä.
Suomalainen mies isolla M -kirjaimella väittää kasvissyöjälle vastaan,  että ”ilman lihaa ei MIES elä.” Ja vetää kaksin käsin lihaa, hokien "mies" sanaa joka väliin, uskottelemalla itselleen miehisyyttään.
Auta armias kun kaksi eri mielipidettä omaavaa alkavat väittelemään. Universumi jakautuu kahtia ja tätä sotaa voisi jatkaa loputtomiin, eikä kumpikaan ei kuuntele tarkkaan toisen perustelua. Sanaa "kaikkea kohtuudella" ei tunneta siinä maailmassa.
Liekkö tulevaisuudessa ei sodita enää uskonnon takia vaan ruoka-uskonnon takia, uhrataan ihmisiä tomaattijumalille.
Asioita joista jakaa oma oikea mielipide löytyy meille kaikille loputon määrä. Uskonnoton uskomaton ikuisuustaistelu.

Ruoka tuntuu olevan uskonto meille nykyään ja samalla kaikki se mitä pistetään suuhun aiheuttaa syöpää. Se on paha, näin olen kuullut. Kaikesta löydetään nykyään syövän aiheuttajaa ja siitä ilmoitetaan Facebookissa jollain linkillä, jossa joku Heleppo-Heikki on tehnyt tutkimuksen.
Kohta joku elää pelkällä ohrajauholla, jota kasvattaa kotonaan, jonka hän edelleen jauhaa jauhoksi. Lopulta kuitenkin saa syövän ja kiroaa: "perkele kun kerkesin syödä niitä karjalanpiirakoita ennen uutta elämääni."
Eihän ainakaan geeneissä mikään syöpä kulje. Maailmassa on virhe edelleenkin, mutta onneksi me emme ole kuolemattomia.

Se on mukavaa jakaa kun ollaan onnellisia, mistä vaan. Silloin kun löydetään se oma juttu joka on oikea. ”Jos onni on älköön sitä kätkekö.”
Muistetaan jakaa asia ja väitellä asiasta, sekä kertoa se etenkin Facebookissa, koska olemme löytäneet jotain hyvää. Kuulin että kun puisen keittiönpöydän kattaa vehnäjauhoilla ja asettelee vattuja siihen pinnalle ja puraisee siitä niin että pöytää tulee kaiken tämän mukana suuhun, niin nivelkivut paranee. Siinä minulle purtavaa tulevaisuuteen, eikä maistu puulta.
Eikä minulla ole edes nivelet kipeänä.