Terve tasamaan tallaajat. Pitkästä aikaa.
Kesä on lusittu ja mitä kerkesimme tehä? Emme mitään. Eli turhia haaveita tuli kasattua unelmien reppuun ja aikomuksien säkkiin tuli taas ammennettua paljon tehtäviä. Seuraavalle vuodelle. Eli perinteistä stressin keräämistä seuraaville kesälomille. Ei ihme että me ihmiset saamme niitä omituisia ”loppuunpalamisia” eli Burn-outteja.
Nyt kun oon tänä kesänä matkannut paljon suomen sisällä tuolla maanteillä, niin taas kerran on tullut huomattua mitä kummallisimpia juttuja. Ensinnäkin autoilijat maanteillä, ne on pahempia kuin lauma hirviä, jotka hyppäävät autoilija eteen. Ei ihme että kolareita tulee.
Penttisami 83 v ajelee uudella Audillaan 100 km/h alueella, 74 km/h ja ihmettelee miksi vaarallisissa paikoissa ihmiset ohittelee häntä. Sen jälkeen kotiin päästyään kirjoittaa paikallislehteen, kuinka ihmiset ”hurjastelee.”
SItten on näitä ihmisiä, joita ottaa luonnon päälle kun heitä lähdetään ohittamaan. Sen kiroamisen melkein kuulee siitä ohitettavasta autosta. ”Saakeli, tuo lähti muka ohittamaan tuommoisella autolla. Minäpä perkele näytän.” Ja sitte painetaan kaasua, kun auto on vierellä ohittamassa ja jälleen kerran mietimme, miksi tulee kolareita.
Ohituskaistat on tehty ohitusta varten. Ei sitä varten että ennen ohituskaistaa ajellaan alle rajoitusten ja kun ohituskaista alkaa, niin painetaan kaasua, ettei vaan sua ohiteta, koska ”olen suomalainen ja minulla on sisua sen verran, että menen edellä. Saatana.”
Huoltoasemat on kivoja pysähdyspaikkoja, varsinkin kun vessahätä iskee. Ja minulla se iskee silloinko haluaa, näymmä. Sitte on mentävä ihaniin huoltoasemien vessoihin, missä on aina niin tervetullut olo, kun avaat huussin oven. Lattialla oleva mr.Hankey aka pökäle soittaa balalaikkaa urealammikossa ja laulaa tervetulolaulun, samalla kun radiossa soi hissimusiikkia.
Jos ihminen istuu vessakopissa ja viereiseen menee toinen ihminen, "isolle asialle,” niin jostain syystä ensimmäinen lopettaa sen oman toiminnan ja alkaa hädissään pyyhkimään omaa peräänsä, tai yskii omien äänien peittelemiseksi tai pahimmassa tapauksessa istuu vaan hiljaa niin kauan, kunnes viereiseen tullut lähtee pois.
Tai kun toinen henkilö menee sinne koppiin, niin se ei aloita omaa varpusparven lennättämistä, ennen kuin on varma, että se ensimmäinen henkilö on häipynyt vessasta. Sitten vasta alkaa tämä rektumin ja posliinipinnan välinen likainen sota.
Pisuaarit on toinen nemesis. Tällaiselle perinteiselle suomalaiselle kanantaluttajalle ne on haasteita. Miksi ne on niin korkealla? Ei niihin yleensä yllä kuin varvistamalla tai hakemalla jakkaran alle, en yhtään ihmettele miksi pisuaarien kohdalla lattiat on aina märkiä. Ei tietenkään minun jäljiltä.
Mikä koripalloilija niiden asentaja on? Tai John Holmes, joka joutuu käyttämään asian tekemiseen kahta kättä ja yltää nostamaan meisseliään ylemmän. Kyllä silloin yltää. Mutta ei normaalit ihmiset tarvi kuin yhden käden asian hoitamiseen.
Laittakaa hyvät huoltoaseman pitäjät jotain korokkeita pisuaarien eteen, että normaalit suomalaiset yltää niihin, niin säästetään siivoojien työtä ja yökkäilyn määrää. Nahkaa ois kyllä pidempäänkin tavaraan, mutta kun se valitettavasti ei vaan ole.
Näillä mennään ja tehdään tarpeemme asiallisesti ja ajellaan asiallisesti vaikka on tarpeita ajaa hullusti. Heihei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti