Ääni vastaan uni

Ihmiselle tärkein perustarve on uni, ilman nukkumista ei vain voi kukaan tulla toimeen. Normaalisti ihminen nukkuu yössä noin 4-8 tuntia, riippuen henkilöstä. On myös ultimaalisia nukkujia, jotka vetävät hirsiä yli 10 tuntia putkeen, sanotaan nyt että se on yhtälailla yksilöllistä, kuin onanoiminenkin

Entäpä kun mietitäänkin häiriötekijöitä nukahtamiseen. Jokaisella on varmasti tullut vastaan, jossain elämänvaiheessa tilanne, missä nukahtaminen häiriintyy, esimerkiksi jonkin toistuvan äänen vuoksi. Yleensä häiriöksi asti muotoutuva on jokin tasaisin väliajoin toistuva naksahdus, kolahdus, kilahdus, jonkun toimesta. Ensimmäisenä tulee mieleen vuotava vesihana, joka tiputtaa vettä ihan kuin pikkulapsen nenä talven aikaan.

Kun ihminen yrittäessään nukkua, huomaa toistuvan äänen (esim. se vesihana), silloin sitä rupeaa kuuntelemaan tätä toistuvaa, jumalatonta häiriötä. Sitä odottaa sen toistuvan, samalla epätoivoisesti miettien ”kyllä se pian loppuu.” Joka kerta, kun ääni toistuu se raastaa hermoja, kuin asfaltti raapii ihoa, pyörällä kaaduttuaan. Viisaimmat tekevät tässä vaiheessa asialle jotain. Jos äänen tulolähde onkin jossain muualla kuin omassa kodissa, vaikka kerrostalossa toisen asunnosta, asialle ei voi yksinkertaisesti mitään. Tuskastuen tilanteessa ihminen vain yrittää epätoivoisesti nukahtaa, miettien samalla keinoja, miten äänen voisi saada vain pois ennenkuin menettää loput järjen rippeet.

Häiriöitä voi siis olla monenlaisia, esimerkiksi otan yhden elämäni ärsyttävimmän tapauksen. Asuin kerrostalossa ja seinät nyt eivät ole ns.pahvia paksumpaa. Menin yksi ilta sitten (yllätysyllätys) normaalisti nukkumaan, hetken kerkesin loikoilla sängyllä ja luulen että olin nukahtamassa jo, kun alkoi tuskallisin kuuntelu kuuntelutuokio koskaan. Kuulin kun joku veti ylhäällä vessanpöntön, eihän toki kerta haittaa mitään, mutta kun se tapahtui taas minuutin kuluttua uudestaan. Oli kulunut 15 minuuttia siitä, kun “joku” veti paskamassin minuutin välein. Aloin miettiä, että mistä syystä tulee tuo kohahdus, jonka seurauksena vedenlorina, mikä valui alas seinän sisällä meneviä putkia pitkin. Onko jollakin talon asukeista iskenyt norovirus ja hänen täytyy tyhjentää suoli jatkumona  ja vetää tasan minuutin välein, ettei pönttö täyty kurasta? Vai onko kyseinen tauti isommalla perheellä? Jokainen on jonossa ja vuorotellen tyhjentävät perkelettä pönttöön ja vetää vessan ja heti perään toinen potilas, ettei vain pääse yskähtäen paha housuun.

Kuvassa hyvin nukkunut herättyään.

Jatkoin pohdintaa äänen aiheuttajasta, mikä siis se voi olla. Hullut ideat kävi myös mielessä.

Onko kyseisessä taloudessa joku mennyt niin sekaisin, että istuu pöntön vieressä ja vetää tätä hetki hetken jälkeen hysteerisesti nauraen? Onko kenties lapsi, joka ei ole saanut tahtoaan lävitseen ja lukinnut itsensä vessaan ja jännittää luuvitosen jousta, perheenjäseniltä ja myös minulta? Vai kävikö joku vääntämässä mandoliinin kokoisen kakkalapsen  ja se kuvotus ei vain mahdu viemäristöön? Uitetaanko siellä pöntössä kaarnavenettä ”jee vesiputous!”? 
Syytä en koskaan saanut selville, mutta luultavasti posliinipelastus oli vain rikki. Ääni oli niin rasittava, ettei siinä saanut nukuttua ja yhtäkkiä huomasin ajan kulkeneen 2 tuntia eteenpäin, lorinaa kuunnellen. Lopulta turvauduin korvatulppiin, jotka onnekseni löysin laatikosta, luulen että ilman korvatulppia valkotakit olisivat hakeneet uuden potilaan laitoskeensa kyseisestä kerrostalosta.


Kertomuksen opetus oli se, että muistakaa seuraavan kerran, kun kuulette jonkin unta häiritsevän äänen, niin odottakaa sen toistumista ja miettikää syitä sille muutama tunti. Sitten kun epätoivo valtaa ja itku meinaa tulla,  laitatte korvatulpat korviin jos sellaiset omaatte ja kenties nukutte onnellisina aamuun asti.

Naurun pidättämisen vaikeus

Naurun pidättämisen vaikeus

“Nauru pidentää ikää” on hieno sanonta, hienoimpia, mitä olen kuullut ja  haluan myös uskoa siihen.

Tämä elämän suola eli nauraminen on suurimmalle osalle jokapäiväistä, sitä paitsi se on vapauttavaa, sekä se kohottaa mielenlaatua ja yhdistää ihmisiä.

Tilanteet vaihtelevat usein ja monesti “nauraa kippurassa” tilanne tarvii tietynlaisen mielentilan, yleisinhän on väsymys. Kaikille on tuttua, kuinka väsyneenä nauraa varsinkin kavereiden kanssa, jollekkin todella tyhmälle jutulle ns. “kuset housussa” , silmät vuotaen kuin Aulikki tädin alapää sen yskähtäessä.

Naurua on monenmuotoista, mutta en takerru kuin yhteen tilanteeseen, joka minua kovasti itseäni huvittaa, varsinkin kun olen sivustaseuraaja.

"Repeäminen", tai "repeämistä" edeltävä tilanne, sellaisessa paikassa, ajassa, tilanteessa missä se ei ole ollenkaan suotavaa on hauskaa, kiusallista, ja tuskallista, joillekkin jopa provosoinnin keino. Jokaiselle varmaan tulee ensimmäisenä mieleen, kun oli kirkossa pienenä ja jokin alkoi naurattamaan, voi sitä tuskaa kun nauratti, muttei voinut päästää tätä iloa muiden kuultavaksi.

Ratkeamisen tilanne tulee monesti, kun esimerkiksi joku tulee esittelemään tai sanomaan jotain idioottimaista, tai sitä näkee vain jotain mitä ei pitäisi siinä tilanteessa nähdä

Jos olet siinä hetkessä ystäväsi kanssa, tekee se siitä vain vaikeampaa, kun te katsotte toisianne silmiin ja näette sen orastavan naurun räjähdyksen sieltä kaverin silmistä, sekä pidättyneen hymyn huulilta, kiusallista vai mitä?

Siinä tilanteessa yleensä alkaa puhumaan jotain täysin sekopäistä, tekee jotain tyhmää, piilottaa kasvonsa jonkin epätavallisen esineen taakse, kaikkea muuta, mitä normaali ihminen tekisi ja vain pidättääkseen repeämisen. Sen huomaa tarkka ihminen, mikä tekee hetkestä entistä kiusallisemman.

Naama on hetkessä kireä, kuin joku olisi rullannut kasvojen nahat niskaan rullalle, ylä ja alahuuli kääntyy hampaiden väliin, joka näyttää todella hirveältä, jopa Hullulta. Ja muutenkin lärvi näyttää siltä, kuin  yrittäisi äkistää maailman suurinta ulostetta, eli punaiselta kuin joulu-ukin nuttu.

Lainaten erästä Rock-muusikkoa, joka sanoi kerran tuttavansa vessasta tultuaan “kuin olisi yrittänyt paskantaa missisippi jokea”

Kissakin voi harrastaa ns. huutonaurua

Jos tilanteesta on selviää kunnialla, niin nauru vapautuu ja se RAIKAA, tämä tuntuu taivaalliselta ja todella vapauttavalta.

Itse seurasin kaupan kassajonossa myyjää, jonka tuska kasvoi silminnähtävästi asiakkaan lähtiessä pois (en kerennyt nähdä sanoinko vai tekikö asiakas jotain tymhää) mutta myyjättären huulet imeytyivät suun sisään kuin alipaineen vetäisemänä, hampaiden väliin tiukkaan purentaan. Se kaunis nainen muuttui sekunnissa mielenvikaiselta näyttävän hapenpidättäjä punanaama otuksen peilikuvaksi. Pokkana kasvot punottaen “viitoskassan kaunotar” otti seuraavan asiakkaan ostokset sama ilme naamalla, asiakkaiden luultavasti miettien, että onpa siinä jännä myyjä. Minä tietenkin hymyilin koko tilanteen ajan, tietäen kuinka kivalta tuosta myyjättärestä olisi ollut päästä nurkan taakse tai vessaan pidentämään ikäänsä ihan kunnolla. Odotin tietenkin, että hän olisi ruvennut nauramaan tilanteessa ääneen, josta olisin vahingoniloista luonnettani sitten kiitellyt. Luultavasti hän varmaan huomasi minun koko maksamisen ja ostosten pakkaamisen ajan hymyilevän tympeä virne naamalla, miettien mikä minun onglema on.

Muistakaa nauraa paljon, vaikka huutonaurut torin laidalla olevalle henkilölle, joka puhuu mainostaululle tai roskikselle, piristää päivää kummasti.

Tilanteille mille ei saa nauraa kuin vasta jälkeenpäin.

Tarkkailkaa ympäristöä, ihmisiä, kuvia ja kaikkea niin saatte päivittäiset naurut, kunhan vain nauratte nauramisen ilosta, ettekä teennäisesti, se on hirvittävintä saastetta mitä voit suustasi ripuloida ääneen.  

Linja-autossa on tunnelmaa

Linja-auto, tuo monen ihmisen liikkumismuoto, niin lyhyillä, kuin pitkilläkin matkoilla.

Kaupunkialueella Linja-autolla matkustaminen on kätevää ja nopeaa, sekä hermoja säästävää. Suosittelisinkin linja-autolla matkaamista monelle ns.ärräpää ja “vain minä ajan oikein”  autoilijalle.

Mutta onhan se matkustaminen mukavan synkkää Onnikassa, kuin hautajaisissa istuisi. Siinä istuessa jos satut juttelemaan vierustoverille niin se häiriintyy vain entisestään tai yrittää päästä tilanteesta nopeasti pois. Muut autossa olijat pitävät sinua outona, kun aloit puhumaan tuntemattomalle ihmiselle tai mesuat ihan turhaan, eli pidät vähänkin ääntä. 

Sanaakaan ei tarvi vaihtaa kenenkään kanssa jos ei ole yhtään tuttua ja mitä tuota suotta, ollaan hiirenhiljaa ja istutaan paikallaan, sekä lasittunein silmin tuijotetaan ulos ikkunasta, kuin patsas konsanaan.

Jotkut ovat ammattilaisia välttelemään sen, ettei kukaan koskaan istu viereen. He ovat joko narkoleptikkoja tai esittävät taitavasti sellasita, eli sulkevat silmänsä ja esittävät nukkuvaa, kun autoon tulee lisää matkustajia. Sen jälkeen he heräävät pikku “torkuiltaan”, kun tilanne on rauhoittunut ja uudet elämäniloa pursuavat matkustajat ovat istunee alas,  jonkun muun “onnettoman” viereen.

Kuvaus suomalaisesta bussimatkustamisesta.

Putkinäkö on tietynlainen taito linjurissa myös.

Linja-auton keskiovista tulee useasti äiti tai isä lastenrattaiden kanssa sisään, koska saavat matkustaa ilmaiseksi ja se on kaupungissa kätevää.

Monesti pysäkin betonikynnys on matalalla tai linjurissa ovikynnys liian korkealla, niin että lastenrattaiden kanssa autoon tulo on hankalaa varsinkin ilman apua.

Tässä tilanteessa normaalisti tarvitaan apua, mutta missä ne meidän iloiset auttavaiset kanssamatkustajat ovatkaan?

Yleensä lähimpänä keskiovea istuva ei vain “huomaa” putkinäöstä johtuen henkilöä, joka yrittää jotenkin taiteilla kärryjä autoon. Putkinäön omaavan katse on kiinittynyt pysäkin takana, nurmikolla istuvaan keltasirkkuun joka syö taitavasti siemeniä maasta.

Lähin auttavaksi kelpaava on nukahtanut sattumalta juuri ennen kuin auto pysähtyy ottamaan kyytiläisiä. Edes kysymys “voisiko joku auttaa?” ei herätä nukkujaa kauneusunilta, ennemmin se saa jotkut vieläkin ahdistuneemmaksi matkustajiksi.

Kerran istuessani linja-autossa, tuli mies keskiovesta sisään, samanaikaisesti, kuin nainen, joka yritti saada lastenrattaita sisään autoon.

Mies solahti ketun lailla  ovenkarmin ja naisen välistä, kylmän rauhallisesti maksamatta ja naista auttamatta puhahtaen istumaan alas penkille. Eikä edes kuski huomannut mitään.

Sanoisinko että siinä oli voittaja ainesta. Siinä teille ihmiset uusi taito opiskeltavaksi, jolla sitten voitte sanomattomuuden ja tahdosta riippumattomien nukahtamis oireiden lisäksi matkustaa ilmaiseksi, edellyttäen, että olet normaali suomalainen.