Naurun pidättämisen vaikeus
“Nauru pidentää ikää” on hieno sanonta, hienoimpia, mitä olen kuullut ja haluan myös uskoa siihen.
Tämä elämän suola eli nauraminen on suurimmalle osalle jokapäiväistä, sitä paitsi se on vapauttavaa, sekä se kohottaa mielenlaatua ja yhdistää ihmisiä.
Tilanteet vaihtelevat usein ja monesti “nauraa kippurassa” tilanne tarvii tietynlaisen mielentilan, yleisinhän on väsymys. Kaikille on tuttua, kuinka väsyneenä nauraa varsinkin kavereiden kanssa, jollekkin todella tyhmälle jutulle ns. “kuset housussa” , silmät vuotaen kuin Aulikki tädin alapää sen yskähtäessä.
Naurua on monenmuotoista, mutta en takerru kuin yhteen tilanteeseen, joka minua kovasti itseäni huvittaa, varsinkin kun olen sivustaseuraaja.
"Repeäminen", tai "repeämistä" edeltävä tilanne, sellaisessa paikassa, ajassa, tilanteessa missä se ei ole ollenkaan suotavaa on hauskaa, kiusallista, ja tuskallista, joillekkin jopa provosoinnin keino. Jokaiselle varmaan tulee ensimmäisenä mieleen, kun oli kirkossa pienenä ja jokin alkoi naurattamaan, voi sitä tuskaa kun nauratti, muttei voinut päästää tätä iloa muiden kuultavaksi.
Ratkeamisen tilanne tulee monesti, kun esimerkiksi joku tulee esittelemään tai sanomaan jotain idioottimaista, tai sitä näkee vain jotain mitä ei pitäisi siinä tilanteessa nähdä
Jos olet siinä hetkessä ystäväsi kanssa, tekee se siitä vain vaikeampaa, kun te katsotte toisianne silmiin ja näette sen orastavan naurun räjähdyksen sieltä kaverin silmistä, sekä pidättyneen hymyn huulilta, kiusallista vai mitä?
Siinä tilanteessa yleensä alkaa puhumaan jotain täysin sekopäistä, tekee jotain tyhmää, piilottaa kasvonsa jonkin epätavallisen esineen taakse, kaikkea muuta, mitä normaali ihminen tekisi ja vain pidättääkseen repeämisen. Sen huomaa tarkka ihminen, mikä tekee hetkestä entistä kiusallisemman.
Naama on hetkessä kireä, kuin joku olisi rullannut kasvojen nahat niskaan rullalle, ylä ja alahuuli kääntyy hampaiden väliin, joka näyttää todella hirveältä, jopa Hullulta. Ja muutenkin lärvi näyttää siltä, kuin yrittäisi äkistää maailman suurinta ulostetta, eli punaiselta kuin joulu-ukin nuttu.
Lainaten erästä Rock-muusikkoa, joka sanoi kerran tuttavansa vessasta tultuaan “kuin olisi yrittänyt paskantaa missisippi jokea”
 |
| Kissakin voi harrastaa ns. huutonaurua |
Jos tilanteesta on selviää kunnialla, niin nauru vapautuu ja se RAIKAA, tämä tuntuu taivaalliselta ja todella vapauttavalta.
Itse seurasin kaupan kassajonossa myyjää, jonka tuska kasvoi silminnähtävästi asiakkaan lähtiessä pois (en kerennyt nähdä sanoinko vai tekikö asiakas jotain tymhää) mutta myyjättären huulet imeytyivät suun sisään kuin alipaineen vetäisemänä, hampaiden väliin tiukkaan purentaan. Se kaunis nainen muuttui sekunnissa mielenvikaiselta näyttävän hapenpidättäjä punanaama otuksen peilikuvaksi. Pokkana kasvot punottaen “viitoskassan kaunotar” otti seuraavan asiakkaan ostokset sama ilme naamalla, asiakkaiden luultavasti miettien, että onpa siinä jännä myyjä. Minä tietenkin hymyilin koko tilanteen ajan, tietäen kuinka kivalta tuosta myyjättärestä olisi ollut päästä nurkan taakse tai vessaan pidentämään ikäänsä ihan kunnolla. Odotin tietenkin, että hän olisi ruvennut nauramaan tilanteessa ääneen, josta olisin vahingoniloista luonnettani sitten kiitellyt. Luultavasti hän varmaan huomasi minun koko maksamisen ja ostosten pakkaamisen ajan hymyilevän tympeä virne naamalla, miettien mikä minun onglema on.
Muistakaa nauraa paljon, vaikka huutonaurut torin laidalla olevalle henkilölle, joka puhuu mainostaululle tai roskikselle, piristää päivää kummasti.
Tilanteille mille ei saa nauraa kuin vasta jälkeenpäin.
Tarkkailkaa ympäristöä, ihmisiä, kuvia ja kaikkea niin saatte päivittäiset naurut, kunhan vain nauratte nauramisen ilosta, ettekä teennäisesti, se on hirvittävintä saastetta mitä voit suustasi ripuloida ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti