Linja-auto, tuo monen ihmisen liikkumismuoto, niin lyhyillä, kuin pitkilläkin matkoilla.
Kaupunkialueella Linja-autolla matkustaminen on kätevää ja nopeaa, sekä hermoja säästävää. Suosittelisinkin linja-autolla matkaamista monelle ns.ärräpää ja “vain minä ajan oikein” autoilijalle.
Mutta onhan se matkustaminen mukavan synkkää Onnikassa, kuin hautajaisissa istuisi. Siinä istuessa jos satut juttelemaan vierustoverille niin se häiriintyy vain entisestään tai yrittää päästä tilanteesta nopeasti pois. Muut autossa olijat pitävät sinua outona, kun aloit puhumaan tuntemattomalle ihmiselle tai mesuat ihan turhaan, eli pidät vähänkin ääntä.
Sanaakaan ei tarvi vaihtaa kenenkään kanssa jos ei ole yhtään tuttua ja mitä tuota suotta, ollaan hiirenhiljaa ja istutaan paikallaan, sekä lasittunein silmin tuijotetaan ulos ikkunasta, kuin patsas konsanaan.
Jotkut ovat ammattilaisia välttelemään sen, ettei kukaan koskaan istu viereen. He ovat joko narkoleptikkoja tai esittävät taitavasti sellasita, eli sulkevat silmänsä ja esittävät nukkuvaa, kun autoon tulee lisää matkustajia. Sen jälkeen he heräävät pikku “torkuiltaan”, kun tilanne on rauhoittunut ja uudet elämäniloa pursuavat matkustajat ovat istunee alas, jonkun muun “onnettoman” viereen.
 |
| Kuvaus suomalaisesta bussimatkustamisesta. |
Putkinäkö on tietynlainen taito linjurissa myös.
Linja-auton keskiovista tulee useasti äiti tai isä lastenrattaiden kanssa sisään, koska saavat matkustaa ilmaiseksi ja se on kaupungissa kätevää.
Monesti pysäkin betonikynnys on matalalla tai linjurissa ovikynnys liian korkealla, niin että lastenrattaiden kanssa autoon tulo on hankalaa varsinkin ilman apua.
Tässä tilanteessa normaalisti tarvitaan apua, mutta missä ne meidän iloiset auttavaiset kanssamatkustajat ovatkaan?
Yleensä lähimpänä keskiovea istuva ei vain “huomaa” putkinäöstä johtuen henkilöä, joka yrittää jotenkin taiteilla kärryjä autoon. Putkinäön omaavan katse on kiinittynyt pysäkin takana, nurmikolla istuvaan keltasirkkuun joka syö taitavasti siemeniä maasta.
Lähin auttavaksi kelpaava on nukahtanut sattumalta juuri ennen kuin auto pysähtyy ottamaan kyytiläisiä. Edes kysymys “voisiko joku auttaa?” ei herätä nukkujaa kauneusunilta, ennemmin se saa jotkut vieläkin ahdistuneemmaksi matkustajiksi.
Kerran istuessani linja-autossa, tuli mies keskiovesta sisään, samanaikaisesti, kuin nainen, joka yritti saada lastenrattaita sisään autoon.
Mies solahti ketun lailla ovenkarmin ja naisen välistä, kylmän rauhallisesti maksamatta ja naista auttamatta puhahtaen istumaan alas penkille. Eikä edes kuski huomannut mitään.
Sanoisinko että siinä oli voittaja ainesta. Siinä teille ihmiset uusi taito opiskeltavaksi, jolla sitten voitte sanomattomuuden ja tahdosta riippumattomien nukahtamis oireiden lisäksi matkustaa ilmaiseksi, edellyttäen, että olet normaali suomalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti