Maan vetovoima kävelijälle.

Käveleminen, liike jota teemme huomaamatta yllättävän paljon. Liike, jossa kuljetaan yleensä eteenpäin, tosin hulluimmat kävelee taaksepäin. Haastetta elämään. 

Kävelemistäkin on monenlaista, on löntystelyä, kiireistä, ripeää, hidasta ym...

Kaupungilla ja yleensäkin ulkona kulkiessa huomaa monenlaista kävelijätyyppiä, perinteisesti sitä ei kiinnitä mitään huomiota, mutta muutamat "tyylit" jäävät mieleen.

Suomalainen on perusluonteeltaan masentunut ja välttelee kontaktia ihmisen kanssa, näin olen myös huomannut kävelyssä. Suurin osa ihmisistä katsoo kävellessään maahan, ehkäpä jalkojaan, kai he pelkäävät jalkojen jäävän jälkeen? Nämä ihmiset eivät katso ollenkaan mitä edessäpäin on, havahtuvat vastaantulevaan liikenteeseen juuri, kun on törmäämässä. En yhtään ihmettele miksi onnettomuuksia sattuu. 

Toinen tapa on hieman ylpeä, nenänvartta pitkin taivaalle katsominen silloin, kun kävelee. Jostain syystä nämä ihmiset näyttävät ylpeiltä. Liikkuvat hieman otsa "kurtussa" taivaalle katsoen. Mitä he siellä näkevät? Ei siellä ole jumalauta kuin pelkkä taivas.

Kolmas mikä tulee mieleen on kiireiset kävelijät, jotka heiluvat, kuin heinämiehet vaikka peltoa ei näy lähelläkään. Jos ne joutuvat ihmismassan taakse kapealla pyörätiellä, he välittömästi yrittävä etsiä reittiä ohittaa edellä menevät normaalivauhdin kävelijät. Näyttäen typeriltä heiluen hermostuneena edestakaisin joukon takana. 

Ujoja kävelijöitä näkee myöskin joskus. Ihminen varoen katsoo kulmien alta kävellessään ja asenne on anteeksipyytävä kokoajan, vastaavtuleva liike väistetään mahollisimman kaukaa ja liike on varovaista, mutta hallittua eteenpäin menemistä.

Reippaasti kävellen. Esimerkillistä.

Ihminen on lauma"eläin" ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Pyörätiet ovat mielestäni kaksi suuntaisia ja ihmiset, kun kävelevät laumoina ne eivät huomaa muuta liikennettä ollenkaan. Takaapäin tuleva pyöräilijä yleensä soittaa kelloa saadakseen tietä, mutta kun edestäpäin tulee pyöräilijä tai kävelijä tämä homosapiensapinalauma ei huomaa vastaan tulevaa liikennettä, tuijotetaan vain maahan ja jutellaan omia, törmäys on ainoa vaihtoehto. 

Jostain käsittämättömästä syystä ihminen vie koko tilan pyörätiestä varsinkin, kun ihmisiä on enemmän, yritäppä siinä sitten pyöräillä tai kävellä ohi. Vanhemmat ihmiset säikkyvät, kun ne ohitetaan, "herrajumala ku meni läheltä, vrottaisit ees" ja jatkaa maahan tuijottamista keskellä tietä, katkokävellen liikkuen.

Koomisin juttu mitä näkee on kun kolme ihmistä kävelee rivissä ja yksi heistä katsoo maahan jalkojaan, yksi taivaalle ja kolmas varovasti eteenpäin.  

Teinit ovat pahimpia, kuin zomblauma edessä. Heitä tulee keralla n.10 ja kaikki rinnakkain, tyhjä katse eteenpäin tuijottaen ei aikomustakaan väistää mihinkään suuntaan, ovat muka niin angstia ja leveää, ettei tarvi väistää tai aivot eivät vain välitä viestiä eteenpäin? Ja heidän matkahan vie äidin lihapullille ja muussille. 

Maan vetovoima on ihmeellinen asia, sitä toivoisi ettei pää olisi ihmisillä niin raskas, että liikkuessa jaksaa katsoa eteenpäin ja reagoida muuhun liikenteeseen, mutta turhaan. Suurin osa kävelee omissa maailmoissa katse tiukasti maahan ja liikerata on suora esteistä huolimatta, väistäminen tapahtuu liian myöhään tai juuri kohdalla, säikähdyksen omaisesti. 

Mielestäni ihmisten pitäisi ottaa mallia masentuneesta kansastaan ja julistaa esimerkiksi "katsotaan kenkiämme kävellessä" -päivä tai "mikä on tuo sininen taivas, katso sitä ja liiku" -päivä. Saataisiin sitä haastetta siihen liikkumiseen.

Elämämme kirjoitukset

Facebook on sana, joka kertoo kaikille paljon, ainakin näin voisin uskoa enempää tutkimustyötä tekemättä. Facebook eli naamakirja, naamis, face, niinkuin sanotaan että "rakkaalla lapsella on monta nimeä." Minä henkilökohtaisesti olen kokoajan kirjautuneena tähän elämän, sekä kehityksen keskukseen. Kun olen kotona niin facebook on kokoajan auki, koska en näe syytä siihen että kirjaudun ulos vessaan mennessäni, sentään en kerro sitä kaikille facebook kavereilleni.

Päivityksiä on niin paljon, kuin on käyttäjiä facebookissa, omani ovat todella turhanpäiväisiä ja tylsiä, mutta persoonallisia päivityksiä löytyy, jotka on kiinnostavia tai hauskoja ja niitä on mukava lukea.

Muistan muutamia ihmisiä, joiden kanssa olen jutellut siitä, kun jotkut kertovat päivän tapahtumat aina naamakirjassa, "kävin kaupassa ja ostin kissalle elämän..." Niinpä niin siinä on käynyt, että osa näistäkin kiroajista ovat alkaneet jollain tasolla tekemään samaa ja päivittävät tekemisiään.

Edellämainittuja päivittäjiä on todella paljon, kertovat kuinka oman kummitädin miehen vaimon kummilapsi osti uudet kengät jne. Ja tästä päivityksestä tykkää aina sama vakio "parhaat kaverit" joukko.

Huomiota voi hakea onnistuen tai epäonnistuen päivityksillä. Jotkut kysyvät, että "mitähän sitä tänään tekisi" tai "lähtisikö baariin tai leffaan,oisko seuraa" jne. jne. Pahemmaksi se menee, kun siihen ei saa minkäänlaista vastakaikua, käyttäjä päivittää samantyyppisen huomionhakupäivityksen useampaan kertaan, elämä on raakaa. Soittamalla tutuille saisi varmasti nopeamman vastauksen. 

Kaikille facebook tuo erilaisia tunteita pintaan

Muutama muu perinteinen facebook käyttäjä tyyppi nousee myös ensimmäisenä mieleen, työ ja lapset ja negatiivisuus. Viimeisin päivitystyyppi on raskauttavin lukea, se kuinka kokoajan vituttaa tai kaikki menee päin persettä elämässä. Kun sellainen asia saa pääroolin päivityksiin niin millaisen kuvan se antaa ihmisestä, jota et tunne vielä kunnolla "oikeassa elämässä"?

Päivitykset työstä saavat ignore kohtelun monesti. 

Työn kautta eläviä on paljon, joka päivä kerrotaan millainen työpäivä oli tai kuin pitkä päivä oli ja mitä tapahtui, eikä koskaan tapahdu mitään niin mullistavaa, joka oikeasti ansaitsisi päivityksen paikan profiiliin.

Lapsi päivitykset on OK tietyissä rajoissa, mutta jotkut ikävä kyllä elää lapsien kautta facebookissa, eli päivä aikana saattaa tulla noin 5-10 päivitystä lapsistaan, josta taas tykkää se vakio kaverijoukko ja kommentoi tyyliin "ihana" jne. Lapset on lapsia ja joka päivä ne tekee jotain hauskaa, pahaa tai ihanaa.

Joskus tulee ihmisiltä myös sellaisia novellin mittaan pääseviä päivityksiä, joita ei todellakaan meinaa jaksaa lukea nukahtamatta tai pitämättä ruokataukoa välissä. 

Jos mietit edellisiä päivitystyyppejä sosiaalisessa tilanteessa,varmasti kaikkein parhaat keskustelut syntyvätkin siitä kun juttelee omasta työstään toiselle tai omasta lapsestaan, toistaen keskustelun joka päivä.

Ja samat ihmiset kävisivät näyttämässä peukkua keskustelulle tai osallistuisivat siihen. Hymyissä suinko kyllästymättä?

Tässä oli tavallisimmat tyypit naamaripulikirjassa, ei ne niinkään ärsytä varmasti ketään, mutta luultavasti moni ei edes jaksa lukea näitä päivityksiä. 

Yksi yli kaiken, jota en ymmärrä. Säätila päivitys, vallitseva sää kesällä tai talvella, joka on väistämätöntä. Talvella on pakkasta ja kesällä on kuuma, ei sitä tartte kertoa profiilissa, koska jokaisella on luultavasti oma lämpötilamittari ja tietää millainen sää on ulkona. Tylsimmät ja mielikuvituksettomimmat ihmiset juttelevat normaalisti kanssaihmisen kanssa säästä, kun ei muuta keksi.

Joten kun olette siellä koneella niin voi käyttää hetken aikaa siihen, että miettii haluanko kertoa säätilasta tai tylsästä työpäivästäni kaikille. 

Oikeastaan minusta olisi hienoa jos kaikki alkaisi kirjoittamaan työstä tai säästä facebookissa, saataisiin kaikki eri tyylillä tietoon sää tai työpäivä. Tästä tehdään elämän facebook päivitykset!?