Käveleminen, liike jota teemme huomaamatta yllättävän paljon. Liike, jossa kuljetaan yleensä eteenpäin, tosin hulluimmat kävelee taaksepäin. Haastetta elämään.
Kävelemistäkin on monenlaista, on löntystelyä, kiireistä, ripeää, hidasta ym...
Kaupungilla ja yleensäkin ulkona kulkiessa huomaa monenlaista kävelijätyyppiä, perinteisesti sitä ei kiinnitä mitään huomiota, mutta muutamat "tyylit" jäävät mieleen.
Suomalainen on perusluonteeltaan masentunut ja välttelee kontaktia ihmisen kanssa, näin olen myös huomannut kävelyssä. Suurin osa ihmisistä katsoo kävellessään maahan, ehkäpä jalkojaan, kai he pelkäävät jalkojen jäävän jälkeen? Nämä ihmiset eivät katso ollenkaan mitä edessäpäin on, havahtuvat vastaantulevaan liikenteeseen juuri, kun on törmäämässä. En yhtään ihmettele miksi onnettomuuksia sattuu.
Toinen tapa on hieman ylpeä, nenänvartta pitkin taivaalle katsominen silloin, kun kävelee. Jostain syystä nämä ihmiset näyttävät ylpeiltä. Liikkuvat hieman otsa "kurtussa" taivaalle katsoen. Mitä he siellä näkevät? Ei siellä ole jumalauta kuin pelkkä taivas.
Kolmas mikä tulee mieleen on kiireiset kävelijät, jotka heiluvat, kuin heinämiehet vaikka peltoa ei näy lähelläkään. Jos ne joutuvat ihmismassan taakse kapealla pyörätiellä, he välittömästi yrittävä etsiä reittiä ohittaa edellä menevät normaalivauhdin kävelijät. Näyttäen typeriltä heiluen hermostuneena edestakaisin joukon takana.
Ujoja kävelijöitä näkee myöskin joskus. Ihminen varoen katsoo kulmien alta kävellessään ja asenne on anteeksipyytävä kokoajan, vastaavtuleva liike väistetään mahollisimman kaukaa ja liike on varovaista, mutta hallittua eteenpäin menemistä.
 |
| Reippaasti kävellen. Esimerkillistä. |
Ihminen on lauma"eläin" ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Pyörätiet ovat mielestäni kaksi suuntaisia ja ihmiset, kun kävelevät laumoina ne eivät huomaa muuta liikennettä ollenkaan. Takaapäin tuleva pyöräilijä yleensä soittaa kelloa saadakseen tietä, mutta kun edestäpäin tulee pyöräilijä tai kävelijä tämä homosapiensapinalauma ei huomaa vastaan tulevaa liikennettä, tuijotetaan vain maahan ja jutellaan omia, törmäys on ainoa vaihtoehto.
Jostain käsittämättömästä syystä ihminen vie koko tilan pyörätiestä varsinkin, kun ihmisiä on enemmän, yritäppä siinä sitten pyöräillä tai kävellä ohi. Vanhemmat ihmiset säikkyvät, kun ne ohitetaan, "herrajumala ku meni läheltä, vrottaisit ees" ja jatkaa maahan tuijottamista keskellä tietä, katkokävellen liikkuen.
Koomisin juttu mitä näkee on kun kolme ihmistä kävelee rivissä ja yksi heistä katsoo maahan jalkojaan, yksi taivaalle ja kolmas varovasti eteenpäin.
Teinit ovat pahimpia, kuin zomblauma edessä. Heitä tulee keralla n.10 ja kaikki rinnakkain, tyhjä katse eteenpäin tuijottaen ei aikomustakaan väistää mihinkään suuntaan, ovat muka niin angstia ja leveää, ettei tarvi väistää tai aivot eivät vain välitä viestiä eteenpäin? Ja heidän matkahan vie äidin lihapullille ja muussille.
Maan vetovoima on ihmeellinen asia, sitä toivoisi ettei pää olisi ihmisillä niin raskas, että liikkuessa jaksaa katsoa eteenpäin ja reagoida muuhun liikenteeseen, mutta turhaan. Suurin osa kävelee omissa maailmoissa katse tiukasti maahan ja liikerata on suora esteistä huolimatta, väistäminen tapahtuu liian myöhään tai juuri kohdalla, säikähdyksen omaisesti.
Mielestäni ihmisten pitäisi ottaa mallia masentuneesta kansastaan ja julistaa esimerkiksi "katsotaan kenkiämme kävellessä" -päivä tai "mikä on tuo sininen taivas, katso sitä ja liiku" -päivä. Saataisiin sitä haastetta siihen liikkumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti